tiistai 28. helmikuuta 2012

Over the land there lies a long shadow

"Taiteellisia patoumia mielen perukoilta"

Syysviima, hämärä puiden reunustama kenttä
Kirkkaat tähdet taivaalla, tervehtivät vanhaa ystävää
Ei ulkopuolista häiriötä, vain minä ja ajatukseni
Kun suljen silmäni kuulen kaukaisen tuulen,
Soittavan kauneinta melodiaa vinohuilullaan
Hiljaa, muiden kuulemattomissa, vain minulle
Tunnen maan syleilevän minua hellästi jälleen,
sulkevan suojaansa vanhan uskollisen rakastajattarensa
 puhdistaen veren miekasta jolla tätä taistelua käyn
lohduttaen lähettiläänsä koskemattomaan mielenrauhaan
Silmieni yläpuolella toinen toistansa kirkkaammat,
puhtaat ja viattomat tähdet,
juhlivat sotilaansa paluuta tanssien
kauniiseen melodiaan koskemattomissani
Tässä valtakunnssa ei ole yhtäkään arvotonta,
kiedottu yhteen, kaikki yhtä, samaa maata
Tässä maailmassa, unelmassa
 ei ole vedetty rajaa maan ja taivaan välille
Tässä piilotetussa paratiisissa, yksi on kaikki
Hukattu avain, lukittu portti, tähän maahan synnytään
Orjaksi, rengiksi, sotilaaksi, lähettilääksi, rakastajattareksi
Puolustamaan tämän koskemattoman maan rauhaa, 
Unelma jolle elät, muille näkymätön, tuntematon maa
 Olet siellä yksi, olet kaikki, sinä maalle taistelija ja rakastajatar
Maa sinulle ikuinen, hyvä jumalatar.

(c)Sanna // öistä huonosti toteutetta inspiraatiota tyhjästä. 

3 kommenttia:

  1. Hei sanna, sun runosuoni kukkii, tietyl tapaa selväst kirjotettu, et tehny sitä virhettä et muutat minämuotoon keskellä kirjotusta, kuten useet tekee, ja se on tosi hieno homma, i like ! :-)

    VastaaPoista
  2. ebeh; kiitos kiitos ;_; ! ittekki kiinnitän usein tollaseen seikkaan huomiota muiden teksteis ja tottahan se on ettei niitä itte aina huomaa, mut hyvä tietää etten sellasta virhettä tehny.

    kiwatikkari; kiitos ;_; enpä nyt tiedä tollanen pikkunen pätkä vaan iski jostakin nurkan takaa. :p

    VastaaPoista